Abstraktimaalauksia

Kaminen Mosher, Petra

 

Kuvan teos:  "Centaurea" Akryyliväri kankaalle, 2016, koko 100 x 80cm

Kuvataiteilija Petra Kaminen Mosher (s.1978, New York) opiskeli Bostonin yliopistossa ja valmistui vuonna 2002 kuvataiteen kandidaatiksi (Bachelor of Fine Arts in Painting). Suomeen hän on muuttanut syksyllä 2004.

Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä eri puolilla Suomea. Hänen tuotannossaan on myös useita tilaustöitä, niistä eräs on yhteistyö taiteilijakollega Agnieszka Robak-Haikosen kanssa. Syntynyt teos on neliosainen suuri maalaus “Symbioosi”. Petra Kaminen –Mosher on myös kysytty muotokuvamaalari.

Kaminen-Mosherin taide keskittyy väreihin ja muotoihin lähtökohtanaan usein luonto tai ihmishahmot. Hän maalaa mieluiten öljyväreillä, hajottaen ensin alkuperäisen aiheensa perusväreihin ja -muotoihin, ja rakentaen sitten niistä uuden abstraktin “maiseman”. Harkitun pikkutarkasti rajatut tasaiset väripinnat muodostavat harmonisen kokonaisuuden, joka ensisilmäyksellä saattaa vaikuttaa jopa yksinkertaiselta

Kuvataiteilijana hänen tyylinsä on täysin omaperäinen ja hänelle vaistomaisen luontainen. Tämän vuoksi häntä on vaikea taiteilijana lokeroida mihinkään tiettyyn, yksittäiseen suuntaukseen. Hänen teoksiaan on kuvattu mm. koloristisiksi, neotraditionalistisiksi ja lyyrisiksi abstraktioiksi. Abstrakti maalaustekniikkansa yhdistää värien ja muotojen käytön tavalla, jota hän on kehittänyt opiskeluajoista lähtien. Maalausten lähtökohta on yleensä realistinen, usein luontoaihe tai ihmishahmo.

"Maalauksia"- näyttely koostuu abstrakteista teoksista. Näiden maalauksien inspiraationa olivat oma puutarhamme ja Tarton yliopiston kasvitieteellinen puutarha Virossa. Työstän abstrahoidut sommitelmat paikan päällä ottamistani valokuvista. Luonnollisen maiseman värit ja muodot tarjoavat pakoreitin kaupunkiympäristön kovista linjoista ja latteista värisävyistä. Tiivistän ja tulkitsen luonnolliset värit ja hahmot litteiden, pyöreiden muotojen kerroksiksi. Valokuva kauniista kasvista tai puutarhasta voi herättää muistoja ja tunteita, jotka eivät kuitenkaan säily elävinä enää toisella katselukerralla kuvan käydessä tutuksi. Tahdon katsojan silmien kiinnittyvän sommitelman pienimpiinkin osasiin ja niiden vuorovaikutuksiin, sen sijaan että katse vain liukuisi tutun ja tavanomaisen yli. Pyrkimykseni on että katselija voi nähdä taulut uusin silmin ja kokea tuoreita elämyksiä joka katselukerralla.