ARTtila: Riikka Kontio "RÄPS- fiktiivisiä röntgenkuvia"

Kuva: klo 4.45, akryyli kankaalle, 77 x 43 cm, 2018

Näyttelyssä on esillä kuvitteellisia röntgenkuvia. Ne ovat kuin räpsyjä, jotka läpivalaisevat ohikiitäviä tunnelmia. Räps. Orastava toivo. Kaikki ei ehkä katoakaan iäksi.  Räps. Aamuyön kolea valo peitonmutkassa. Ohut uni välistää ihokarvoja. Räps. Kyllä se (ehkä sittenkin) siitä. Räps. Hyristen latautuu levossa solujen kosminen dna. Räps.

Räpsyttelystä huolimatta maalausprosessi on ollut rauhallinen. Teokset ovat syntyneet pikkuhiljaa vuoden sisällä.

Sain parisen vuotta sitten äidiltäni nipun minusta otettuja röntgenkuvia. Päätäni ja keuhkojani oli läpivalaistu ensimmäisinä elinvuosinani. Tutkiessani yksivuotiaan minun kuvia, sain tuntumaa kokemukseeni. Minun on ollut vaikeaa hengittää. Kaksitoista antibioottikuuria vuodessa. Minulla ei ollut tuolloin vielä sanoja, ei käsitteitä, mutta kehossani oli stressiä ja varmasti paljon tunteita. Se oli yksivuotiaalle totta. Onko sitä enää mitään jäljellä minussa? Löytyykö jälkiä kehomuistissani? 

Enää minulla ei ole kiire maalata muistoa ulos minusta. Se on maalattu, kuvittelen. Nyt voin maalata tästä hetkestä. Istun kuvien äärellä, seurustelen niiden kanssa. Maalaan ensin vain jotain akryylivärein, katselen ja kuulostelen. Otan esiin, poistan tuosta. Hengittelen, ehkä liikun niiden ympärillä. Voin laulaakin. Ja jossain vaiheessa jututan kuvia, tunnustelen miten ne liikuttavat kehoani.  Kuuntelen mitä ne minulle kertovat. Maalaan loppuun, ehkä öljyvärein, ja siinäpä ne sitten ovat. 

Aiemmin olen maalannut uskoa ja epäuskoa, hakenut yhteyttä transsendenssiin. Olen etsinyt omaa näkökulmaani pienistä palasista. Olen koonnut kollaaseja ylistäen kympin tyttöjä. Olen tutkinut häpeää ja naisen asemaa. Kuvannut kuolevia kasveja. Olen maalannut hoivakodissa vanhusten muistoista. Olen tehnyt naamioita mm. höyhenistä ja karkeista, ja valokuvannut niiden kantajia ja heidän salaisuuksiaan. Olen etsinyt intuitiota. Olen maalannut onnellisia pilviä.