Helena Kaikkonen: Kaipuun horisontti

Kaikkonen, Helena

Tekstiilitaiteilija Helena Kaikkonen (s. 1959) käsittelee materiaalilähtöisissä teoksissaan aikaa, elämän haurautta ja voimaa sekä pohjoista luontoa. Muutos ja toistuvuus rytmittävät vuodenaikoja ja ihmisarkea. Aika kuluu, tapahtumat ja asiat etenevät, mutta mikään ei koskaan ole lopullisesti valmista. Aika on myös muistella, elää nykyhetkeä ja hahmottaa tulevaisuutta. ”Ihmettelen nykyisten ja menneiden sukupolvien elämää näissä pohjoisen olosuhteissa, sitä ohutta säettä, joka tekee elämästä hauraan ja katoavaista.”

”Materiaalien löytöpaikka tai alkuperä, ajan jäljet, tuntu ja herkkyys merkitsevät minulle paljon. Olen usein sanonut ajattelevani käsilläni. Materiaalin tuntu sormissa vie ajatuksia eteenpäin.” Oulun lähiseudulta ja eri puolilta Suomea kerätyt rantojen ja metsien luonnonmateriaalit, kuten puiden lehdet, oksat ja juuret sekä erilaiset poisto-, kierrätys- ja tuunausesineet antavat tilaa alitajunnalle ja sattumalle. Löytömateriaalia on tarttunut matkaan muun muassa työhuoneen ympäristöstä Pikisaaresta, samoin kuin Oulunsalon Varjakan saaresta ja Iistä, jossa Kaikkonen vietti lapsuutensa. ”Ajopuut Pikisaaresta ja Varjakan saaresta ovat saaneet seurakseen enimmäkseen pellavakuitua ja muita kankaita. Kauhtunut veden liottama ja hioma puu ja käsittelemäni pellavakuitu ovat hyvin samankaltaisia ulkonäöltään ja väreiltään. Näitä teoksia tehdessäni olen ajatellut saarten historiaa, maisemaa, horisonttia, värejä.”

Kaipuun horisontti -näyttely esittelee pääosin uusia installaatioita ja materiaalikoosteita, jotka ovat syntyneet tekstiilitaiteen ja kuvataiteen rajapinnassa ja vuorovaikutuksessa. Monet teoksista näyttävät elollisilta tai olentomaisilta, kasveilta tai tunnistamattomilta eläimiltä. Ajatukset kulkevat myös villiintyneen puutarhaan maanalaisiin ja maanpäällisiin salaisuuksiin. Uusia töitä varten Kaikkonen on viime vuosina usein kierrättänyt materiaalivarastojaan, lankoja, kuituja, kankaita, paperia ja purkanut vanhoja teoksiaan. Työskentelyyn sisältyy jatkuvaa kokeilemista ja etsintää sekä paljon käsityötä, kuten käsin ompelemista, virkkausta, laskostamista ja värjäämistä. ”Käsillä tekeminen ja siihen kuuluvat hitaasti etenevät rutiinit antavat aikaa ajatuksille ja seuraavien teosten syntymiselle.”

Helena Kaikkonen on opiskellut tekstiilitaidetta 1987–92 Bergenissä, Norjassa (Statens högskola for kunsthandverk og design). Hän on osallistunut tekstiilitaiteen kotimaisiin ja kansainvälisiin näyttelyihin vuodesta 1992, tehnyt ympäristötaidetta Pohjois-Suomessa ja Italiassa, vetänyt yhteisötaideprojekteja erityisesti Iissä ja toteuttanut julkisia tilausteoksia Oulussa, Iissä, Kempeleessä, Tyrnävällä, Ylläksellä, Levillä ja Imatralla. Kaikkonen on työskennellyt vuodesta 2016 lähtien Pikisaaren Vanhassa Villatehtaassa Oulussa. Hän on Muu ry:n ja Oulun taiteilijaseura ry:n jäsen