Henkilökohtainen mytologia

Henkilökohtainen mytologia -näyttelyssä esittäytyvät Oulun Taiteilijaseuran viime vuonna valitut uudet jäsenet: Kaisa Heikkinen, Ilona Kivijärvi, Riikka Kontio, Eva-Johanna Mäkinen, Anja Nissinen, Hannele Peltorinne, Hannele Rosenbröijer, Ville Tanhuala ja Sanna Veteläinen.

Taiteilijat esittelevät omaa tarustoaan akvarellien, installaatioiden, maalausten, valokuvien ja performanssin muodossa. Myyttien kudelma avautuu intiiminä ja runsaana valottaen tekijöidensä uskomuksia ja tapaa tehdä taidetta. 

Taiteilijat

Kaisa Heikkinen asuu ja työskentelee Siikajoella. Heikkisen pääasialliset työskentelytavat ovat valokuva ja asiakaslähtöiset muotokuvat.  Hän luonnostelee ja havainnoi joka päivä kameransa kanssa. Muotokuvat pohjautuvat useimmiten hänen harrastuksiinsa hevos- ja koiraurheilun parissa. Hänen muotokuviaan on yksityiskokoelmissa niin Suomessa, Yhdysvalloissa kuin Sveitsissäkin.

Näyttelyssä esillä olevat teokset ovat näyttelykokonaisuudesta Samaan aikaan toisaalla. Samaan aikaan toisaalla -projektin kuviin peilautui pohdintaa omasta kulttuurista. Koska Heikkinen on pohjoisella maaseudulla asuva taiteilija, kuvaa hän siten samalla pohjoisen maaseutua, sen ympäristöä ja nykytilaa. Tekeekö pohjoisen maaseutu kuolemaa useimpien siitä välittämättä tai edes huomaamatta?

”Kuvasin ikkunalasin läpi vastapäistä ikkunaa tai kohdetta rakennuksen sisällä. Näin sain yhteen kuvaan kaksi ulottuvuutta, jotka kietoutuvat toisiinsa luoden oman todellisuuden. En nähnyt tarvetta lavastaa heijastuksia. Halusin niiden olevan luonnollisia ilman, että ohjaisin niitä millään tavalla. Otin kuvan heijastuksista juuri sellaisena kuin ne luonnon muovaamana kuvissa esiintyivät, painaessani kameran laukaisinta. Näet siis kuvissani saman kuin minä kuvaushetkellä suljinta painaessani.” Heikkinen kertoo.

”Kevät tuntuu verenkierrossani”, toteaa kuva -ja performanssitaiteilija Ilona Kivijärvi. Ajatus / tunne on tuore, sillä hän työskentelee parhaillaan Kolin Ryynäsen Residenssissä ”ihan muualla”... 

”Teoksen elämä syntyy, kun eri osatekijät ikään kuin magnetisoituvat. Kun mennyt, oleva ja tuleva imeytyvät yhteen syntyy jotakin uutta. Mikä lopulta pysyy tai katoaa, on sivuseikka. Näkeminen on yksityistä kuten ymmärryskin.” Kivijärvi pohtii.

Riikka Kontio (s. 1968) on kuvataiteilija, kuvataideterapeutti ja graafinen suunnittelija.  

”Olen ohikiitävä hetki – maailmankaikkeuden uloshengityksen mittainen elämä. Sisäänhengitys pyyhkäisee minut takaisin avaruuteen ja seuraavalla puhalluksella synnyn uudelleen jossakin, uudessa muodossa.”

Eva-Johanna Mäkinen (s. 1961, Turku) on kuvataiteilija, taiteen tohtori ja kuvataiteen opettaja. Viime vuosina hän on maalannut abstrakteja maalauksia, akvarelleja sekä tarkkoja lyijykynäpiirroksia.

Mäkisen taiteessa näkyy kokonaisuudessaan hänen pitkä ja laaja muu kuvataiteeseen liittyvä koulutus. Väitöskirjassaan (2012, Lapin yliopisto) hän tutki Liisa Rautiaisen kuvataiteellista elämäkertaa Abstraktin taiteen tekijäksi – mikrohistoriallinen elämäkertatutkimus Liisa Rautiaisesta. Hän valmistui taiteen maisteriksi ja kuvataideopettajaksi 2007 Lapin yliopistosta, kuvataiteilijaksi Turun Piirustuskoulusta 1999, jalometallipuolen artenomiksi 1988 Kuopion käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta, 1983 artesaaniksi (kudonta) Åbo Hemslöjdslärarin Institutista ja Vihdin kotiteollisuuskoulusta. Myös noin kolmekymmenvuotinen näyttelyhistoria ja kuvataidearvostelijan työ ovat tuoneet kokemusta ja syvyyttä omaan tekemiseen. 

”Henkilökohtainen mytologiani koostuu muistoistani, mielikuvistani ja valinnoistani.  Minulle se tarkoittaa sitä, että on otettava oma elämä haltuun. Kukaan muu ei voi tehdä puolestani valintoja. Uskon, että oma henkilökohtainen mytologia on itse luotava. Se merkitsee minulle peräänantamattomuutta ja sitkeyttä.

Matkalla Madridissa otin kaupungilla kuvia, joista yhdestä halusin maalata akvarellin näyttelyyn. Valokuvaani tallentui sattumalta pieni tyttö luultavasti äitinsä kanssa. Molemmilla on sateenvarjot – tytöllä punainen ja äidillä musta. Henkilökohtainen mytologia maalauksessani merkitsee lapsuuden muistoa, joka palautuu mieleeni. Minullakin oli punainen takki lapsena.” Mäkinen kertoo.

Anja Nissinen (s. 1949 Pyhäntä) on oululainen kuvataiteilija. Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta taiteen ja viestinnän koulutusohjelmasta. Nissinen on työskennellyt aikaisemmin tekstiili- ja terveydenhuoltoalalla, mutta on myös toiminut vapaa-ajallaan kuvataiteen parissa opiskellen, pitämällä yksityisnäyttelyitä, olemalla mukana monissa yhteisnäyttelyissä sekä ideoimassa ja toteuttamassa ympäristötaideteoksia ja yhteisöllisiä taidetapahtumia.

Nissisellä taiteellisen työskentelyn lähtökohtana on intuitio. Vaikka ratio järkeistää sisäistä tunnetta, hän kuitenkin luottaa siihen jo kokemuksestaan. Intuition tuoma tunne on salamannopea ja totta. 

Viimeisissä näyttelyissään (Aikamatkoja I ja II) Nissinen on jo käsitellyt henkilökohtaisia myyttejään. Nyt Nissinen etsii merkityksiä maalauksilla, jotka perustuvat lapsuuden juurihoitoon maalla, mikä hänen mukaansa oli ”yhtä ympäristö- ja tilataiteen ilotulitusta”. Selkärankaan jäivät niin luonnon monimuotoinen kuin ihmisten luoma staattinen rytmi. Silloin laskettiin myös läpi elämän vaikuttavat fyysinen pohjakunto ja vastustuskyky. 

Hannele Peltorinne (s.1980) asuu ja työskentelee Oulussa. Hänen teoksensa ovat minimalistisia pienoisinstallaatioita. Teosten materiaalina Peltorinne käyttää mm. roskia, puutarhajätettä, hylättyjä esineitä, kasveja sekä hyytelöityjä nesteitä.

Näyttelyn teoksia valmistaessaan Peltorinne on pohtinut erityisesti näkymättömien juurien vaikutusta ihmisen elämässä ja valinnoissa. Tiedostamattamme oma perimämme, näkymättömät juuret, vaikuttavat ja ohjaavat pinnan alla.

Peltorinne käsittelee teoksissaan myös katoavaisuutta. Teosten elinkaari on usein vain päivistä viikkoihin. Teosten lähtökohtana on hylätyn ja pois heitetyn materiaalin uudelleen kohottaminen. Mikään ei ole turhaa, mikään ei ole arvotonta.

Hannele Rosenbröijer (s. 1963) on tamperelainen kuvataiteilija. Hän valmistui taiteen maisteriksi vuonna 2013 Aalto yliopistosta, Taiteen ja suunnittelun korkeakoulusta. Hän on inspiroitunut kvanttifysiikasta ja käyttää sitä aiheinaan maalauksissaan. Hän tutkii eksistentialismi- ja todellisuuskäsitteitä – miten ne nivoutuvat havaittuun ympäristöön.

Ville Tanhuala on Kalajoella 1978 syntynyt taiteilija. Tanhuala on toiminut ammattitaitelijana vuodesta 2010. Hän on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä vuodesta 1998 ja tehnyt useita julkisia teoksia ympäri Suomea, mm. ravintoloihin ja yrityksille. Suurimpiin lukeutuu Oulun ja Tornion Megazone Arenat. 

Tällä hetkellä Tanhuala toimii yritysnimellä Ville Tanhuala Paintwork, joka on keskittynyt erikoismaalauksiin ja muraaleihin. Tanhuala on uransa aika työskennellyt useissa maissa ja tällä hetkellä olinpaikkana on Cadiz, Andalusia Lounais-Espanjassa.

Sanna Veteläinen (s.1985) on oululainen kuvataiteilija. Hän valmistui Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataidelinjalta 2015 ja aiemmin hän on opiskellut artesaaniksi. Veteläiselle taide on seikkailu, jossa tärkeintä on heittäytyminen ja kokeellisuus. Aiheet ja muodot löytyvät luonnosta, ympäristön tarkkailusta ja sisäisestä maailmasta.  Kuvastollaan hän pyrkii ilmaisemaan maailman mystistä monikerroksisuutta, joka on hänelle pyhä. Viime aikoina hän on maalausten lisäksi tehnyt installaatioita, joissa maalaukset ovat siirtyneet kierrätettyjen esineiden pinnoille. Veteläisen seuraava yksityisnäyttely on Tornion kuvataideseuran Taidekamarilla keväällä 2019.