”Ilo ja valo – suru ja pimeys”

”Ilo ja valo – suru ja pimeys”
Kainuulaiset kuvataiteilijat:  Tuija Heikura, Irja Juntunen, Leo Karsikas, Riikka Keränen ja Urho Kähkönen
9.3. – 27.3. 2016

Galleria Kajaste, Bulevardi 32 / Albertinkatu 30, 00120 Helsinki    

Avoinna ke-pe klo 13 - 19, la-su klo 12-16
Avajaiset ti 8.3 klo 18-20. Tervetuloa!

 

Näyttely on TAIKEn Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimiston organisoima ja tukema näyttely. Kuraattoreina ovat Taina Myllyharju ja Juha Kotipelto.

Tuija Heikura (s.1971) Kuvanveistäjä, käsitetaiteilija ja tilan runoilija. ”Jotakin oikukasta ja elämän ennakoimatonta kauneutta tarttuu teoksiini”.

Lasse Lyytikäinen kuvaa taidemaalari Irja Juntusta (Irja Pääskyranta) seuraavastI: Irja Juntunen on mestarillinen kuvatessaan luontoa, ihmisiä ja asetelmia. Hän on taustaltaan pedagogi, mutta on myös saanut koulutuksen musiikin alalla. Hän toteaakin, että sekä kuvataide että musiikki ovat hänelle keskeinen elämänsisältö ja osa hänen persoonallisuuttaan. Taiteilijaominaisuuksiltaan hän on ulospäin suuntautunut, ekspressionisti. Luistava työskentely ja värien käyttö on rohkeaa ja estotonta. Teosten lopputulos on yltäkylläinen, vapautunut ja lennokas. Teoksissa esiintyvät eri vuodenajat – usein sateenkaaren värein – myös impressionistisina näkyinä. Hänen talvensa ei ole pimeä ja harmaa, vaan värit hehkuvat niin lumessa kuin talven valossakin. Kolmen lapsen kuolema on ollut raskas kokea, silti hän on kyennyt löytämään myönteisyyden ja ilon, vaikka suru ei koskaan täysin lopukaan. Tämä kuitenkin näkyy myös vahvasti hänen tuotannossaan. Tauluissa ilmenee suru ja valo. Bysantin maailma kiinnostaa Irja Juntusta, teema onkin ollut esillä hänen lukuisissa näyttelyissään. Uskonnolliset, ortodoksiset teokset ovat kunnioittavia ja hillittyjä, joskin joukossa on myös kirkkaampia ja rohkeampia värejä. Irja Juntusen ura on ollut näyttävä ja hänen aktiivinen tuotantonsa jatkuu edelleen. Hän on ollut kotimaassa ja ulkomailla lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä vuodesta 1968 lähtien aina viime aikoihin saakka.

Leo Karsikas (s. 1954) on Kajaanilainen itseoppinut taiteilija ja kuvanveistäjä. Hän on työskennellyt aktiivisesti 1970-luvun lopusta tähän päivään ja ollut mukana muun muassa Kainuun Taiteilijat -yhdistyksessä ja perustamassa nykyisin toimivaa Art Kainuu -ryhmää. Karsikas on Oulun taiteilijaseuran jäsen.

Leo Karsikas on pitänyt vuosien varrella useita yksityisnäyttelyitä ja ollut mukana ryhmänäyttelyissä sekä suomessa että ulkomailla. Hänen laaja tuotantonsa koostuu figuratiivisista ja pääasiassa abstrakteista pronssi-, kivi-, teräs- ja puuveistoksista sekä maalauksista. Hän on myös jazzkitaristi Karsikas Triossa. 

Riikka Keräsen työskentelyssä materiaalit ovat aina olleet tärkeitä; kiinnostus uusien tekniikoiden oppimiseen sekä keksimiseen, tietynlainen käsityöläisyys on ollut aina läsnä työskentelyssäni. Nykyisin materiaalien alkuperä ja historia on noussut minulle yhä tärkeämmäksi. Mistä materiaalit tulevat ja minne ne menevät? Mitä resursseja niiden tuottaminen on vaatinut kuin myös se, voinko miten pitkälle hankkia tai valmistaa jotain ihan itse. Materiaalien etsiminen ja keräily ovat osa luonnostelua; tapa tutustua niihin ja samalla aikaa pohtimiseen. Tosinaan löydöt muodostavat teoksen jo itsessään, minun tekemättä niille mitään. Nykyinen elämämme on irtaantunut sen materiaalisista resursseista ja lähtökohdista; emme näe alkuja ja loppuja vain jotain siitä väliltä. Yritän osittain taiteen tekemiseni kautta saada taas kiinni noista perusteista ja hahmottaa asioiden täydet kaaret sekä oppia kiinnittymään paikkaan, aikaan ja asioihin joiden kanssa elän. Aika ja hitaus ovat tärkeitä elementtejä teosten valmistumisessa sekä niiden teemoissa. Asioiden, materian, kasautuminen, ajan hidas ilmentyminen kerroksissa ja toisaalta kuluminen pois näkyy myös teosteni fyysisissä muodoissa. Työskentelen kaiken kaikkiaan hyvin intuitiivisesti. Keskityn alussa fyysiseen tekemiseen, ajattelen käsilläni. Jossain vaiheessa, kun työ jo johdattaa itse itseään, minä sidon ajatusteni langanpätkiä yhteen ja pistän sanoja peräkkäin lauseiksi. 

Urho Kähkönen (s. 1967 Kuhmo) on valmistunut artenomiksi vuonna 1999 Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksesta. Tätä ennen hän oli opiskellut kuvataidetta Oriveden opistossa ja Taidekoulu Maassa. Lisäksi hän on ammatiltaan puutarhuri, mutta vuodesta 2008 alkaen toiminut freelancer-kuvataiteilijana, omaishoitajana ja kansalaisopistossa maalauksen tuntiopettajana. Hän on pitänyt 27 yksityisnäyttelyä, sekä osallistunut lähes 60:ään yhteisnäyttelyyn Suomessa ja ulkomailla. Hän on myös kirjoittanut käsikirjoituksia, kuunnelmia, runoja ja puutarhaansa käsitteleviä esseitä. Nykyisin hän elää ja vaikuttaa Kuhmossa. Itselleni maalaaminen on prosessi, jota ennen kaikkea ohjaa intuitio, ennalta-arvaamattomuus ja uuden löytäminen. En hahmottele, luonnostele tai suunnittele. Kun edessäni maalausjalustalla on tyhjä kangas, tiedän harvoin, mikä lopputulos on. Työni on useasti sielunmaisemia luonnon kautta heijastettuna. Ne ovat ekspressiivisiä maisemia, jotka häilyvät figuratiivisen ja abstraktin välillä.”