Keltainen toukokuu

Kurikka, Anja

 

Tarve hengittää väriä, antautua sille kokonaan.

Halu oppia tuntemaan se läpikotaisin...kuitenkin tietoisena siitä, ettei edessä ole elämän mittainen matka yhdessä, vaan vain hetken hurma.

Väreissä on voimaa, väreissä on energiaa; värit auttavat valitsemaan.

Väri on haaste ja vaatimus.

Näyttelyni Keltainen toukokuu sai alkunsa, kun keltainen väri ilmestyi paletilleni keväällä - täysin yllättäen. Vielä huhtikuussa työhuoneeni oli täyttynyt punaisista ja hyvin tummista maalauksista, joita tehdessäni, selvästi yritin ottaa maailman painosta osan itseni kannettavaksi.Värikausia minulla on ollut monia, ja muut värit alleen hukuttaviakin, mutta keltainen ei ole aikaisemmin saanut minua mukaansa.

Nyt yllätyin, ilahduin, nauroin - olin valmis! Keltainen vangitsi minut voimallaan, hehkullaan, säteilyllään. Se tuntui tuovan energiaa, iloa, vapautta, lepoa. Mutta se myös vaati uskollisuutta, se vaati antautumaan, sen kanssa piti osata odottaa, nauttia sen kevyestä otteesta, antaa sen hakea paikkansa, voimakkuutensa ja merkityksensä. 

Liika lämpö voi polttaa, kirkkaus häikäistä.

Ei mikään väri pelkästään ilmaise vain yhtä tunnetta, esimerkiksi iloa. Sen kääntöpuolelta voi avautua hiljaista surua tai vaikka huutavaa epätoivoa. Keltainen antoi minulle selkeästi kasvun mahdollisuuden, reitin pois turvallisesta ja tutuksi käyneestä.Prosessinomainen tapani työskennellä on aina itsellenikin tuntematon seikkailu. Oli mielenkiintoista saada rinnalla kulkijaksi jokseenkin vieras: väri, jota on karttanut, jonka on torjunut, joka ei ole tuntunut omalta.

Keltaisen värin kanssa pääsin pensselilläni seikkailemaan uusiin, ei niin tuttuihin mielen paikkoihin. Keltaisen värin avulla löysin reitin kohdata asioita, jotka ovat ehkä muuten olleet lähes tavoittamattomissa. Saavutin suuria onnellisuuden tunteita, kohtasin uusia pieniä ilontuntemuksia. Keltainen väri antoi minun hengittää, hengähtää. Kaikki suuri, mahtipontisuus ja kiinni pitävä tuntui väistyvän. Kuten ”kaikenvärisessä taiteessani”, aihemaailmani liittyy usein luontoon: vesi, taivas, maa; liike, väreily, virtaus. Näin keltaisissakin. Metsä ja sen puut, veden soljuva ja virtaava liike tai lakeuden taivas pilvineen toimivat arkisten asioiden ja tunteitteni kuvaajina.

Kohtaan vapaata luontoa päivittäin; näitä näkymiä kaivan mieleni sopukoista. Löydän maalauksistani vaiheita, prosesseja, asioita, joita olen läpikäynyt elämässäni. Maalaaminen on minulle keskustelua itseni kanssa.

Olen syntynyt Revonlahdella vuonna 1956. Asun ja työskentelen Oulussa. Piirrän, maalaan, teen installaatioita. Olen valmistunut kuvataiteilijaksi Imatran taideoppilaitoksesta ja taiteenmaisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta. Olen pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä ja osallistunut ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla. Teoksiani on julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa.

Lisätietoja www.anjakurikka.com