Oulun Taiteilijaseura -63 ry; Muodonmuutoksia

Avajaiset 25.10 klo. 18-20.

Muodonmuutoksissa materiaali, tunne, tilanne tai traditio kääntyy toiseksi ja saa uuden muodon. Se on kollaasi, performanssi, installaatio, tekstiiliteos ja grafiikkaa. Teoksissa hahmottuu ajatus siitä hetkestä tai ajasta, jolloin muutos tapahtuu. Jotkut muutokset tapahtuvat lähes silmänräpäyksessä, toiset tarvitsevat pysähtymisen tai ainakin hengähdyshetken kehittyäkseen. Jokin vaatii pitkän ajan ja kärsivällisyyttä. Jokin muuttuu luonnon voimasta, toisiin tarvitaan ihmisenergiaa. Kyse ei ole vain teknisistä ratkaisuista, vaan sisäisestä tarpeesta ja halusta tehdä muodon muutos.

Muodonmuutoksia on seitsemän Oulun Taiteilijaseuran jäsenen jurytetty yhteisnäyttely. Näyttelyn taiteilijat ovat Sirpa Heikkinen, Silja Kejonen ja Outi Vuoriranta, Heikki Länkinen, Minna Mukari, Johanna Pöykkö, Saimi Rintala ja Aino Tervo. Kuraattorina on toiminut kuvataiteilija Eija Hirvonen.

Sirpa Heikkinen Turhake(ko)

Turhake(ko) haastaa kokemisesi toisinkokemiseksi, toisinaistimiseksi.

Turhake(ko) – poisheitetty – ylimääräinen – jätetty – viskattu – pudonnut – irtaantunut – hylätty – ylijäämä – liikaosa – tarpeeton.

Turhake(ko) muuntuu näyttelyn edetessä.

Turhake(ko) on itseään täydentävä. Toimintona teko, missä ”turha” on välttämätön rakennusosa.

Turhake(ko) se tallaa katujen suoria? Pyöristyvätkö kulmat, kun ”turhana” ulostettu silmukoi kortteleita?

Turhake(ko)ssa silmukointi avautuu äänenä.

Silmukointi ja “turhan” poiminta satunnaisesti Muodonmuutoksia-näyttelyn kuluessa Oulussa: Hallituskatu, Aleksanterinkatu, Ojakatu, Torikatu, Hallituskatu, Kirkkokatu, Asemakatu, Isokatu, Pakkahuoneenkatu, Uusikatu, Hallituskatu, Isokatu, Hallituskatu, Kirkkokatu, Asemakatu, Torikatu, Hallituskatu.

Turhake(ko) tunnustaa myyräverkkoa. Myyrä on ahkera. Myyrä on katala. Myyrä kaivaa maan jalkojen alta. Myyrä luo verkostoa. Myyrä on paska. Turhake(ko) on PASKA KAUPUNNI:lle omistettu myyräntyö.

 

Silja Kejonen ja Outi Vuoriranta “ Minä en ole ruusu on ruusu on ruusu.”

on kuvataiteilija Silja Kejonen ja näyttelijä Outi Vuorirannan teos, joka muodostuu installaatiosta sekä performanssin ja esitystaiteen rajamailla liikahtelevista kuvista.

Teos rakentuu fragmenteista,  joissa sukupuoli, uupumus, valta, luopuminen, rajojen asettaminen, arki ja ruusut hakevat ja rikkovat muotoaan.

Taiteilijoita kiinnostaa muodonmuutokset, jotka horjuttavat normeja. Paikat, joissa mahdottomuuksilla on mahdollista toteutua. Tilanteet, joissa voi olla hauras ja epävarma.

 

Heikki Länkinen  Sarja Assemblaasi -kollaasit

Assemblaasit ovat pohjan pinnastaan korkealle nousevilla erilaisilla materiaaleilla tehtyjä. Materiaaleina on muun muassa paperia, muovia, metallia, lasia ja kangasta. Materiaaleja on todella paljon aina purukumista muovailluista hahmoista virtsanäytepurkkeihin. Kollaasitekniikka on viety tarkoituksella mahdollisimman runsaaksi ja teos haastaakin perinteistä käsitystä kollaasista. Väri on erittäin tärkeässä roolissa teoksissa. Väririnnastukset ohjasivatkin myös tekemistä näissä kollaaseissa vahvasti.

 

Minna Mukari  Muuttolinnut

Muuttolinnut rakentuu eletystä elämästä, koetuista hetkistä, muistoista jotka pysyvät vaikka jatkuva muutos pyrkii sen tuhoamaan muuttamalla muotoaan.

Tulostus paperin silput kätkevät sisälleen vanhan tarinan muuttuen paperimassan kautta linnuiksi, jotka lähtevät pois muutoksen tieltä. Kelopuut ovat muisto vanhasta; ne sisältävät elämän joka säilyy, vaikka muu muuttuu ympärillä.

 

Johanna Pöykkö  Neulomuksia

Neulomuksia on sarja tekstiiliteoksia, joissa maalauspohja on muuttunut kolmiulotteiseksi jatkotyöstämisen myötä. Sarjassa puristuvat yhteen kaunis ylimääräinen materiaali, väsyneet sudenhetket ja käsillä tekemisen voimauttava vaikutus. Lähtökohtana on hyljättyjä maalauspohjia, jotka kokevat konkreettisen muodonmuutoksen ja taipuvat kolmiulotteiseksi pinnaksi. Sarjan ensimmäiset osat ovat syntyneet öisin refluksilapsen yskän karkoittaessa unen. Sarjan toinen nimi onkin "Neulon öisin".

Teosten tarinat, värimaailmat ovat kulkeneet käsi kädessä valvottujen öiden ja luonnon kiertokulun kanssa. Käsillä tehdessä on aikaa havainnoida.

 

Saimi Rintala  Kipu, Häpeä ja Arpi

Teoksissa yhdistyy kuva ja teksti. Henkisesti prosessi on pitkä, jopa vuosikymmeniä muhinut. Kuivaneula piirrokset sekä peittää että paljastaa, mutta yhdessä Arpi teoksen kanssa ne muodostavat kolmen teoksen kokonaisuuden.

Kipu viestii lapsen kärsivällisyyttä. Teos on mielikuvituksen, kuulopuheen varaan rakennettu ja vaikean ajankohdan mukanaan tuoman tilanteen ilmentymä.

Häpeä tuo esiin nuoren tytön kokemuksen joka paljastuessaan saa voimakkaan häpeän tunteen, tunteen, josta haluaa paeta mahdollisimman pian.

Arpi on tarina, tietokonetuloste, itsetehdylle, mielikuvituksen herättävälle “kollaasi” paperille. Sekä ulkoinen että henkinen muutos tapahtui  luotettavan ystävyyden(parturi-kampaaja) tekona sekä  kollektiivisesta muistista ammentaen (Miss Maailma), mutta ennen kaikkea rakastumisen myötä, joka johti avioliittoon Eeron kanssa kuusikymmenluvun alkupuoliskolla.

 

Aino Tervo Kasvu I, Tuulisena päivänä ja Ääret

Teokset ovat paperisuikaleilla tehtyjä kollaaseja, eräänlaisia piirustuksia tai maalauksia, joissa merkityksellistä on myös pinnan kohomainen rakenne. Materiaaleina on epäonnistuneita grafiikanvedoksia ja vanhoja tapetteja. Sisällöltään teokset jatkavat taiteilijan kukka-aiheiden perinnettä.