Oulun Taiteilijaseura: Uppoaminen

Eija Hirvonen, Johanna Pöykkö & Janne Raappana

Näyttely Valvegalleriassa 24.9.-18.10 Avajaiset perjantaina 25.9. klo 18-20 Valvegallerian tiloissa. Muistathan pitää huolta turvaväleistä ja huolellisesta käsihygieniasta, kiitos. Tervetuloa!

"Luen juuri nyt toiseen taideprojektiin liittyvää kirjaa Emanuele Coccia: Kasvien elämä, sekoittumisen metafysiikkaa. Siinä hän kuvaa kuinka  kasvien ansioista maanpiirin ylle on syntynyt elinkelpoinen alue, ilmameri, jonka pohjalla me elämme, ilmaan upoksissa.

Uppoamiselle löytyy seuraavia synonyymejä ja merkityksiä: peittyminen, laskeutuminen, vajoaminen, alastulo, lasku, upotus, vajota veteen, painua tai työntyä jonkin sisään.

Olkaa hyvä, upotkaa taiteeseen, omaan kokemukseenne." Yst.t. Pia
Hentunen, näyttelyn kuraattori

"Tämä voi alkaa mistä vain. Tästä näkee laveasti.
Sukellan syviin vesiin. Uppoaminen on jotakin mikä vääjäämättä tapahtuu
- kun luovuttaa, kun antaa mennä, sulautuu osaksi ympäröivää maailmaa.
Ei tarvitse enää ponnistella, yrittää pysytellä pinnalla, voi vain
hyväksyä, nyt se on ohi, voin hellittää. Avaudun. Näen, kuinka veden
pinnan alla kasvi elehtii veden liikkeiden myötä. Ei ole subjektia eikä
objektia. Se mikä on eri on myös samaa.

Tai: vuonna 2017  olen Italiassa Mazzano Romano -nimisessä pikku
kaupungissa, lähellä Roomaa. Luen kirjoja, kävelen läheisessä
luonnonpuistossa ja rakennan pieniä kangasveistoksia. Veistokset ovat
koottavia ja purettavia, joten mukana Suomeen niistä tulevat vain
käytetyt kankaat ja valokuvat.

Kuulen, että Italian yleisin graffititeksti on TI AMO. Mazzanossakin se
on kirjoitettu seinään: TI AMO. Rakastan sinua. Asunnossani selailen
Vogue -lehteä, jonka kuvissa muotia luodaan absurdeilla näyttämöillä.
Hämmentävästi löydän lehdestä sivun, jossa kysytään: Mamma, Cos’e la
democrazia? Äiti, mitä on demokratia? Illalla luen kirjaa, jossa
kerrotaan runoilija-filosofi Friedrich Hölderlinin ajatuksista
hajoamisen ja syntymisen yhteydestä.

Saan läksiäislahjaksi seitsemän 3D -tulostettua faliskinaamiota.
Alkuperäiset savesta tehdyt naamiot on löydetty faliskiyhteisön
haudoista Mazzanon ympäristöstä ja ne on siirretty kaupungin
arkeologiseen museoon. Museo käyttää 3D -tulosteita kertoessaan
naamioista sokeille lapsille.

Tai ehkä kaikki alkaakin siitä, kun työhuoneella kuulen radiosta otteita
Hannimari Heinon ja Kristiina Wallinin Matkakirjeitä -teoksesta.
Kuuntelen ajatuksia penkeistä. Penkillä hengitetetään ja suostutaan
katsomaan  ympärillä olevaa, ilman asetettua tavoitetta. Myös tyhjää
penkkiä, penkkiyttä, voi katsoa kauempaa. Tyhjä penkki on yhtäaikaa
lupaus ja kysymys: toteutuuko jotain?" Eija Hirvonen

"Installaatiossa ”Suoja / seinät” upposin konkreettiseen materiaaliin.
Taiteen tekemisen metodi uusmaterialismi  kuvaa tekemisen tapaani. Haen
ja saavutan intensiivisen suhteen tämän hetkisen työkaverini
lakanakankaan kanssa. Mateiaali ei ole vain jotain, vaan taiteilija ja
materiaali toimivat yhteistyössä. Taiteen tekemiseni lähtee liikkeelle
valkoisesta lakanakankaasta, jota työstän kuvioimalla eli serigrafialla
kankaalle sekä maalaamalla. Sen jälkeen jatkan työstöä jäykistämällä,
viiltelemällä, ompelemalla; riippuen siitä, minkälaista luonnetta
teokseen haen. Pehmeiden materiaalien käyttö kuvataiteessa voi sisältää
tahattomastikin sanattomia viestejä materiaalivalinnan ja tekotavan
myötä. Kolmiulotteinen työskentely on ilmaisumahdollisuus, jotain jota
lähden hakemaan teosidean kautta ja tutkin, millä tavalla saavutan sen
parhaiten.

”Suoja / seinät ” - installaatiossa tuon esiin keskenjääneitä
tilanteita, joissa ihminen on kohdannut suojautumisen tarpeen. Teoksessa
yhdistyy visuaalisia elementtejä sälekaihtimista ja naamiointiverkoista.
Ne ovat muotoilutuotteita, joiden avulla ihminen on tottunut rajaamaan
yksityisyyttään ja jopa piiloutumaan. Suojautuminen luonnonvoimilta ja
toiselta ihmiseltä on tullut pelottavan ajankohtaiseksi sen jälkeen, kun
marraskuussa 2019 aloin teemaa työstämään.  Palvelu- ja kassapisteiden
suojaseinät ovat tulleet pysyvästi osaksi arkeamme ja visuaalista
maailmaa. Turvassaolon tunne on henkilökohtainen kokemus, jota on viime
aikoina venytetty. Muistot turvallisuudesta / turvattomuudesta seuraavat
voimakkaina läpi elämän. Minun mukanani on kulkenut yli 20 vuotta
lehtikuva pienestä pojasta pakolaisleirillä. Pakolaisleiri oli päätetty
kiireesti tyhjentää. Pieni poika kysyy: Saanko ottaa teltan mukaani?

”Käännä itses ympäri” teos jatkaa samaa suojautumisen teemaa. Tutkin
ihmisen uusiutumisen tarvetta, vaadetta. Mihin pitää pystyä? Milloin voi
vain antaa olla? Ulkomaailma on itsen peilinä. Itsen ja ulkomaailman
väliin ihminen luo oman suojamuurinsa. Haluan päästää taiteen kokijan
uppoamaan valon, varjon ja värin kautta tutkimukseeni konkreettisesti.
Ala-asteen välitunnilla 1980-luvulla leikimme piirileikkiä, jossa
lauletaan seuraavasti: ”Kehrätkäämme silkki lankaa, hienompaa kuin
hiuskarvaa, (punaisesta) vähän väärällistä, käärällistä, käännä itses
ympäri.” Tämä sikermä alkoi soimaan päässäni, kun teos sai lopullisen
muotonsa." Johanna Pöykkö

"Parin viime vuoden aikana olen uppoutunut äänten maailmaan ja unohtanut
maalit ja materiaalit. Äänen ‘materiaaliton’ - haltuun ottava voima
kiehtoo ja pelottaa. Se vaikuttaa sekä kehoon että mieleen. Tärkeimmät
työkaluni ovat olleet nauhuri sekä tietokone.

Kuuntelin ja nauhoitin kaukaisuutta ja läheltä tulevia ääniä, joita
muokkaamalla löydän uusia maailmoja ja tarinoita. Mielestäni pelkällä
äänen käytöllä tilassa on potentiaalia havahduttaa tai koskettaa jopa
voimakkaammin kuin visuaalisella paikallaan olevalla väritulvalla
esimerkiksi maalauksessa. Juuri nyt ääni kertoo minulle enemmän kuin
tuhat kuvaa.

Muokkaamalla nauhoitettua äänimaisemaa mm. Oulun tehdasalueilta,
kauppakeskuksista tai torilta poikkeustilan alla, voin venyttää aikaa,
löytää niistä tarkoitusta - manipuloin ääniä ja niiden paikkoja
toisiinsa, lisään tai poistan merkityksiä ja löytän lopulta teoksen,
jolla on mielestäni paikkaan sidonnainen oma tarina tai keskustelu,
johon kuulija itse voi antaa itsensä uppoutua. Tuomalla näin eri
paikkojen äänimaisemaa galleriatilaan kokija voi löytää itsensä jostain
muualta." Janne Raappana