Soul Play

 

Sannamari Prittinen ja Soma Kuosmanen tutustuivat toisiinsa Oulun Taiteilijaseuran järjestämän yhteisnäyttelyn myötä ( Ravintola Rauhalassa) syksyllä 2014. He huomasivat taideprosesseissaan paljon yhtymäkohtia, jossa merkittävin dialogi tapahtui lasten kanssa. Kesällä 2015 He pitivät yhteisnäyttelyn galleria Akustiikassa Ylivieskassa nimellä “Toisenlaiset”. Näyttelyn yhteydessä taiteilijat pitivät myös paljon suosiota saaneen yhteisötaidepajan lapsille ja aikuisille. Soul Play kokoaa leikin sopusointua ja luonnollisia törmäyskohtia, mustaa ja valkeaa, sielukasta seikkailua.

 

SANNAMARI PRITTINEN

Olen teoksissani pysähtynyt seuraamaan lasten luonnollista leikinkulkua. Olen pannut merkille, miten vähän enää itse osaan inspiroitua. Lapsilla on luonnostaan taipumus nähdä, kuulla, tuntea, kokea ja toteuttaa. He pysähtyvät, tutkivat, hyppivät, juoksevat, kohtaavat ja luovat uusia olemisen tapoja, josta minä olen heille kade. Ja sitten minä käsken heitä, pysäytän, vaiennan ja siivoan heidän leikkiensä jättämät jäljet.

Soul Play on minulle nöyrä hetki, jossa muistan itseni taas. Muistan osia siitä, jonka koulutus, kasvatus ja sosiaalinen tila kätkee taka-alalle. Niinpä kokeilin maalata selväksi kuvaksi leikkivän lapsen ja leikin sielun, sekä itseni hetkellä jolla muistan miltä tuntui olla inspiroitunut ilman paineita. Maalausteni prosessiin osallistui viisi silmittömän luovaa ja leikkisää kersaa, joille olen ikikiitollinen luovuudenoppitunneista. Peitän ja rajoitan heidän älykästä ja älytöntä, aikuisille ymmärtämätöntä, leikin riemua valkoisella värillä. Rippeet sielukkaasta prosessista on nähtävillä kerroksissa. Tässä näyttelyssä maalasin pääosin yhteisömaaluksia sekatekniikalla mdf-levyille. Veistokset olen toteuttanut yhdessä poikani Miron 7v. kanssa.

 

SOMA KUOSMANEN:

 Olen piirtänyt tyttäreni Sennin 5v. ja poikani Ension 4v. maalausten ja piirustusten päälle siitä lähtien kun he tarttuivat kynään vuoden ikäisinä. Sain idean tähän yhteistyöhömme kun Senni alkoi piirtää piirustuksiini yhteisten taiteilutuokioidemme aikana. Minäkin aloin sitten piirtää Sennin töihin ja huomasin että hommahan toimii. Myöhemmin poikani alkaessa taiteilla enemmänkin, aloin myös piirtää ja maalata hänen teoksiinsa. Omassa taiteessani ihmisyys on tärkeässä roolissa. Oli työstettävä maalaus miten abstrakti hyvänsä, löydän niistä helposti kasvoja tai kokonaisia ihmisjoukkoja. Monet hahmot jotka ilmentyvät lasten maalauksiin ovat hyvin enkelimäisiä, sielukkaita olentoja. Pyrin taiteilussani vapautumaan täysin suorittamisesta ja suunnittelusta ja annan intuitioni ohjata. Inspiroidun helposti lasten vapaasta ja lennokkaasta tyylistä ja tuntuu luontevalta jatkaa omaa sielun maisemaa lasten väririkkaan ja vapaan maalausjäljen päälle. Materiaaleina olemme käyttäneet lähinnä sormivärejä, vesiväripuukyniä, vesivärejä, lyijykyniä, kuulakärkikyniä ja tussia'.